Tuuria

Anomalia nro 1: myönnetty opiskelupaikka

Meidänkin deterministisessä maailmassamme joskus tartun tuurin käsitteseen. Tuurihan ei tarkoita mitään mystistä voimaa, joka on joillekin suopea ja toisille käärmeilee. Se ei ole Onnetar tai Jumala. Tuuri on vain ihmismielen konstruktio, joka luo aivoihin tietynlaisia ärsykkeitä, kun deterministinen universumi tuottaa ihmiselle mieluisia tilanteita.

Lähiaikoina universumissa on sattunut anomalia. Suomen koulutusjärjestelmä on palkinnut minut, loppujen lopuksi hyvin laiskan oppilaan, korkeakoulutusmahdollisuudella. Todistusaineisto on ylhäällä. Kun minä, laiska, pääsen korkeakouluun, monet motivoituneet lääkiksiin, oikeustieteellisiin ja teatterikouluihin jää vaille paikkaa. He ovat päivitelleet Opintopolun lomakesivua jatkuvasti, mystifoineet sitä samalla tavalla kuin alttaria suitsutetaan. Minä taas satuin sen päivän olemaan melko apaattinen koko asian suhteen. Minua ei loppujen lopuksi niin liikauttanut, jäänkö ilman opintopaikkaa vai en. Tämänhetkiset hallitusneuvottelut, joissa Antti Rinne yrittää saada tilkkutäkkihallituksen kasaan, ja jääkiekon MM-kisat kiinnostivat minua enemmän. Tässä maailmassa ei joskus ole oikeutta.

Minulla on ollut tuuria. Useat yo-tuloksistani jäivät rimaa hipoen magnoiksi ja eximioiksi. Kahdet ällätkin lähtivät mukaan. Hauskin oli yhteiskuntaopin koe, joka meni E:ksi juuri ja juuri riittävällä pistemäärällä!

Englanti (pitkä), ruotsi (keskipitkä): L
Yhteiskuntaoppi: E
Äidinkieli, matematiikka (pitkä), fysiikka, saksa (lyhyt): M

Tuuria minulla oli myös korkeakouluhaussa. DIA-yhteisvalintojen alkupistemäärät olivat näet romahtaneet vuosien 2018 ja 2019 valissä. 2018 olisi tarvinnut 19 pistettä, mutta nyt riitti 14. Hah! Joko yo-kokeet olivat vaikeita (eivät olleet!), tai muut olivat vain niin paskoja, että (jopa) minä näytän hyvältä heidän rinnallaan.

Nyt on muutoksien aikaa. Minun on hankittava asunto, opittava tekemään ruokaa, elämään omillani ja itsenäistyttävä. Pitää täyttää Kelan hakemuksia. Tosiaan, kaikki tämä muutos ja vastuu omasta elämästäni pelottaa minua hiukan. Pian on ylioppilasjuhla. Minun on siedettävä pian sukulaisten jatkuvaa kyselyä yliopistosta? Mitä vastaan, kun en tiedä itsekään?