Tätä kirjoittaessani on perjantai, ja toiseksi viimeiseen koejaksoon on enää viikko ja yksi päivä. Olen huomannut jo alkavani stressata tulevia yo-kokeita, vaikka niihin on vielä aikaa: ensimmäinen koe on 12.3 ensi vuotta, ja nyt on vasta tämän vuoden marraskuu.
Muutamia öitä olen tuhlannut tulevaisuuden ja yo-kokeiden murehtimiseen. Mitä jos ne menevät penkin alle? Mitä jos en saa opiskelupaikkaa? Pohdin näitä asioita samalla tiedostaen, ettei näillä asioilla ole loppujen lopuksi suurta merkitystä.
Ensikertalaiskiintiö ei mene minnekään välivuoden jälkeen, eikä yo-taakkani ole loppujen lopuksi kovin raskas, vaikka kaikki seitsemän ainetta kirjoitankin. Kirjoitan A-englannin, B-ruotsin, C-saksan, pitkän matematiikan (sillä lyhyt on runkkareille), fysiikan ja yhteiskuntaopin. Äidinkieli on kaikille pakollinen. Englantiin ei tarvitse lukea, äidinkieleen ei oikein voi, saksaa en aio lukea ja ruotsia pitää lukea vain suhteellisen vähän, sillä olenhan suomenruotsalainen ja ruotsi tulee siis puoliksi luonnostaan. Yhteiskuntaopissa on vain neljä kirjaa, joissa on paljon täyttökappaleita. Eli luettavana on vain matematiikkaa ja fysiikkaa.
Ruotsiin teen luultavasti Anki-kortteja. Harkitsen myös Ankin käyttöä yhteiskuntaopin käsitteiden tankkaamiseen, mutten pidä sitä kovin tehokkaana vaihtoehtona. Yhteiskuntaopissa käsitteet eivät ole vaikeita, vaan enemmänkin se, miten kaikki liittyy yhteen. Seuraamalla uutisia saan kyllä ihan hyvän numeron, keskiarvo aineessa on 9. Yksi kurssi meni kasiksi, koska tylsä aihe (EU) sekä vittumainen ope.
Toisaalta matematiikkaan pitää kerrata uusiksi MA3 ja MA4 -kurssit, ja fysiikan kolmoskurssia en koskaan koulussa käynytkään, mitä jälkeenpäin kadun.
Huom. Tämä on siirretty teksti toisesta blogistani, joten aika ei täsmää, vaikka ajatukseni eivät ole muuttuneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti