Hiljattain oli Halloween, ja sen mukana tulivat tietenkin pukeutuminen. Monikaan lukioni oppilaista ei ollut pukeutunut – he lienevät jättäneet sellaisen yksityisjuhliin. Eräs tyttö oli kyllä pukeutunut itse Saatanaksi. Näin hänet ruokalassa. Hänellä oli päässään muoviset, punaiset sarvet ja päällään löyhä samanvärinen paita. Hänen suurehkot rintansa paljastuivat matalalle ulottuvan kaula-aukon alta. Puku leikitteli tahdikkaan seksikkyyden ja suoranaisen huoruuden välillä tavalla, joka sai minut epämukavuuden tunteen valtaan. Ystäväparvi hänen ympärillään pörräsi iloisesti. Minä söin yksin sinä päivänä, sillä muutamat ystäväni olivat eri ruokavuoroissa. Käänsin katseeni pois, ettei kukaan huomaisi minun tuijottavan. Etiketti ja henkilökohtaiset kokemukset ovat osoittaneet, että vain komeat saavat tuijottaa muhkeita rintoja. Lähdin ruokalasta sinä päivänä hieman normaalia vihaisempana raivopanemisfantasiat päässäni.
Tuollainen puku ei kuulu lukioon.
Mietin vain huvittunein mielenkääntein, kuinka monta miespuolista, naimisissa olevaa opettajamiestä tuo samainen tyttö oli saanut sinä päivänä tuntemaan olonsa epämukavaksi. Parhaassa iässään oleva hedelmällinen naaras esittelee röyhkeästi parhaita ominaisuuksiaan kaikkien nähtävillä, kun taas vanha lehtori Matti menee takaisin kotiinsa raihnaisen vaimon luo, jonka eletyt vuodet ovat jo jättäneet jälkensä ryppyinä ja jonka muodot ovat pyöristyneet usean synnytyksen johdosta. On syy, miksi kuulemme monen avioliitossa olevien parien seksielämän kuolevan, eikä syy ole puutteelliset kommunikaatiotaidot.
Ei tämäkään tyttö mikään priimatapaus ollut: hänen vartalonmuotonsa olivat ideaalia pyöreämmät, muttei se haitannut hänen yleistä viehättävyyttään. Varmaan jokainen lukiolaispoika paloi halusta laittaa kalunsa noiden rintojen väliin. Mies ei näe naisessa luonnetta, vaan lantion, rinnat ja kasvon symmetrisyyden. Ihmisten luonnehtiminen luoteenpiirteiden mukaan on vain tapamme järjestellä todellisuutta niin, ettemme tunne itseämme pinnallisiksi eläimiksi, joita pinnan alla olemme. Teknologiamme ja sosiaaliset piirimme ovat kehittyneet, mutta ihmisen evoluutiolla ei ole ollut aikaa mennä eteenpäin. Aivomme ovat yhä luolassa ja preerialla, kun taas ihminen itse istuu toimistossa ja koulunpenkillä.
Luulen, että luolamies oli tyytyväisempi elämäänsä kuin nykyajan toimistoapina, ja älykkäämpi myös. Luolamies osasi tehdä tulta välineittä ja tappaa itseään isompia eläimiä. Nykyajan teini (minä mukaan luken) osaa hädin tuskin keittää perunoita. Olemme riippuvaisia teknologiastamme. Kiviaikaan oli varmasti täysin hyväksyttyä raahata ihmisnaaras luolansuulle ja tyydyttää sillä alkukainaisia viettejään. Nykyään naiselle pitää ostaa kukkia, häntä täytyy pitää ihmisenä, pitää kantaa hänen ostoskassejaan ja tehdä hänet kaikin tavoin tyytyväiseksi ennen kuin on edes pientä mahdollisuutta päästä siihen, mitä kaikki miehet syvimmillään etsivät – seksiä.
En sano, että haluaisin elää kiviaikana. Nautin teknologiasta ja modernisoituneesta yhteiskunnasta, vaikka siinäkin on parantamisen varaa. Sanon vain, että keskiajan kirkolliset johtajat olivat älykkäitä, kun he demonisoivat naisen seksuaalisuutta. He ymmärsivät, että naisella on biologiansa perusteella paljon valtaa, joten he päättivät tasata pelikenttää. Nainen on luonteeltaan valitseva, mies on luonteeltaan hylkimätön; oman geneettisen koodin jatkaminen on miehen tarkoitus, kun taas naisen on syytä olla valitseva.
Ennen rumat, geneettisesti ala-arvoiset miehet (minä mukaan lukien) pystyivät kompensoimaan viehättämättömyyttään muilla resursseilla, mutta feminismin vallatessa yhä enemmän alaa naiset ovat yhä itsenäisempiä eivätkä siis tarvitse enää elättäjämiestä. Naisia kannustetaan nykyään töihin, ja siksi esimerkiksi syntyvyys on länsimaissa laskussa.
Ennen oli toisin: Koska naisen seksuaalisuutta demonisoitiin ja naisia painostettiin menemään naimisiin neitsyinä, jokaiselle miehelle käytännössä riitti. Nämä avioliitot olivat myös vakaita, eivätkä loppuneet eroon. Tämä on tilastollisesti todettu fakta: niiden naisten, joilla ei ole ollut monia seksikumppaneita ennen avioliittoon menoa, nauttivat usein vakaammista avioliitoista. Naisen seksuaalisuden emansipaatio on oikeastaan tekemässä vahinkoa yhteiskunnallemme.
Usein puhutaan taloudellisesta eriarvoistumisesta, mutta seksuaalinen eriarvoistuminen on myös monelle miehelle arkipäivää. Miehet joutuvat tyytymään huonompiin naisiin, mikä taas hankaloittaa seksuaalisen kaupan alakastin miehiä. Seksuaalinen eriarvo on taloudellista jopa pelottavampi konsepti, sillä sen parantamista ei Vasemmistoliitto aja (yritä nyt saada Li Anderssonia avaamaan jalkansa, itse ottaisin mieluummin Susanna Koskea). Onhan naisella oikeus omaan kehoonsa ja turhamaisuuteensa. Tällä tulee olemaan vaikutus tulevaisuuden yhteiskuntaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti