Asenteeni
homoihin on jyrkentynyt vuosien mittaan. Ennen olin sitä mieltä, että homouden vastustaminen on laajalti turhaa moralisointia, joka kuului vain kiihkomielisille raamatunheiluttajille ja muille puritaaneille. Olin jo hyväksynyt yleisesti hyväksytyn narratiivin, jonka mukaan homous on luonnollista sekä tervettä ja meidän tulisi kaikkien hyväksyä homot ja osallistua Pride-paraateihin.
Sanoisin, että suhteeni seksuaalivähemmistöihin on käynyt läpi kolmivaiheisen muodonmuutoksen: Ensin olin hyvin liberaali. Minua ei kiinnostanut mikään muu argumentti kuin kaikkein sinisilmäisin: laikki ovat hyviä eikä ketään saa profiloida – tosiaan olin tähän aikaan myös rotukysymyksissä hyvin haurealla linjalla. Sitten aloin tulla kyynisemmäksi. Homot naikoot keitä haluavat, mutta minulta he eivät taa tukea. Olin siis välinpitämätön. Kolmannessa vaiheessa alan lämmetä homonvastaisille toimille valtiotasolla.
Ei se paljoa vaatisi: hieman antihomopropagandaa bussipysäkeille, enemmän kurjia homopareja television draamasarjoihin.
Venäjä on laittanut mielipidekoneistonsa jo täyteen käyntiin. Yleinen kuvitelma siitä, ettei kansaa saataisi vihaamaan homoja, on hervottoman naiivi – kansa on saatu jo kerran puremaan ilmastopaniikin syöttiin; kuinka vaikeaa voisi siis olla asettaa hintit yhtä vihatuiksi kuin muovipillit?
On mielenkiintoista huomioida, miten sana
homo ja siihen liittyvät konnotaatiot ovat muuttuneet. Omina ala-asteaikoinani sana homo oli suuri loukkaus. Nykyään poliitikko voi surutta puhua homojen oikeuksista. Sanojen merkityksen muuttuminen on konkreettinen lieveilmiö yhteiskunnan asenteiden muuttumisesta.
Onko sattumaa, että 40-60% sarjamurhaajista on homoseksuaaleja? John Wayne Gacy, Jeffrey Dahmer, Juan Corona, Wayne Williams, Dean Corll.
Mielestäni numeroita ei saa ohittaa.
Kuinka ollakaan, että niinkin alhaiseen ja kuvottavaan aktiin, kuin toisen miehen siittimen hyväily, sopii juuri maailmamme psykopaateille ja sairaille? Puhumattakaan siitä, kuinka homot
rakastavat pedofiliaa. Kysy keneltä tahansa naapurin pedomieheltä, ja hän vastaa mieltymyksensä olevan pienet esipuberteettiset pojat.
En halua elää maailmassa, jossa vallitsee täysi seksuaalinen vapaus. Anna ihmiselle vapautta, ja hän turmelee vapautensa. Ihmiselle vapaus tehdä mitä vain merkitsee automaattisesti myös vapautta moraalista. Tämä vapaus tuo mukanaan kaaoksen.
Homoskenessä kuohuu. He ovat ottaneet
turrit mukaan sekalaiseen laumaansa. Pian hinttikoplat alkavat puhua sodomian laillistamisen puolesta. Tämä on vain looginen tapahtumaketju – kun on tunkenut siittimen mustaan mieheen, kuten homoilla usein on tapana (ovathan liberaaleja), yhtyminen eläintarhan apinaan ei tunnu enää niin vastenmieliseltä ajatukselta. Tänään LGBT-yheisö vaatii yhtäläisiä oikeuksia homopareille. Tänään sukupuoli ei ole este, huomenna nämä kudut eivät välitä iästä – onhan tämäkin vain looginen ajatteluketju – ja alkavat ajaa laillista pedofiliaa. Minusta tämä on täysin aiheellinen pelko. Yhteiskunnan tabut siirtyvät eteenpäin ja eteenpäin, kunnes kirkkoseremoniat korvataan Huxleyn visioimilla huumeorgioilla. Tämä ei ole kaltevan tason argumentointia.
Minä en inhoa homoja, päinvastoin! He tarvitsevat apuamme. He ovat sairaita. En minä yleisesti syytä syöpäpotilastakaan syövästään, joten miksi syyttäisin hinttiä hinttiydestään? Homo on vain traagisten olosuhteidensa uhri, olivatpa ne sitten biologisia tai sosiaalisia. Ehkä aivoissa on joku kemikaali, joka saa himoamaan omaa sukupuoltaan. Ehkä hän joutui vankilaan ja jätti heterouden jo hyvissä ajoin vankilan porteille. Ei homoja kannata syyllistää uskonnon kautta, koska tällöinhän asettaa Jumalan luomakunnan epätäydellisyyden varjoon: joko Jumala ei ole kaikkivoipa tai sitten hän jostain syystä halusi luoda homoja maailmaansa. Homoa on kohdeltava kuin mielisairasta, hänen fantasioitaan ei pidä ruokkia ja parannuskeinoa on etsittävä, sillä homous on aivan varmasti sairaus, samoin kuin syöpä ja kurkkumätä.
Onko sattumaa, että
homoseksuaaleilla on tilastollisesti enemmän seksikumppaneita, mikä ei tunnetusti lisää onnellisuutta ja huonontaa ihmissuhteiden laatua?
Onko sattumaa, että
homomiehet käyttävät heroiinia noin kymmenen kertaa heteromiehiä enemmän?
Onko sattumaa, että
homot sairastavat enemmän mielisairauksia (ilmeistä lukuun ottamatta)?
Ei pidä unohtaa numeroita.
