Kävin taas tänään kirpputorilla. Tällä kertaa olin isän, siskon ja äitipuolen kanssa enkä kaverien. Tämä oli se sama kirpputori, josta jo kerroin, ja myyjätär oli sama. Halusin yhä pamauttaa häntä revolverilla.
Kyseinen kirpputori sijaitsee Citymarketin vieressä. Mopopojat leiriytyvät usein rakennuksen taakse notkumaan. Tunnelma oli sinä sateisena päivänä kylmäkiskoinen.
Sisällä kävellessäni tajusin viimeinkin, kuinka paljon inhoankaan kirpputoreja oikeasti. Kaverien kanssa nautin seurasta, vaikka itse kirpputorit ovat täynnä rihkamaa ja pieneksi menneitä naistentakkeja. Nyt luullaan, että nautin kirpputoreilla käymisestä, ja kun minua pyydetään mukaan, en keksi tekosyytä kieltäytyä.
Jumbon Gamestopissa oli käytettyjä Xbox 360 -pelejä 20 € neljä kappaletta. Oletan vanhojen konsolisukupolvien pelien vain halpenevan, kun Sonyn ja Microsoftin nerokkaat mielet kehittävät jo seuraajia PS4:lle ja Xbox Onelle. Nyt kun pelit ovat halpoja, ei ole syytä mennä kirpputoreille niitä tonkimaan. Valikoima on parempi ja levyt paremmassa kunnossa. Pian ei ole syytä enää mennä kirpputoreille.
Kirpputorit ovat niin masentavia paikkoja. Ne kielivät alemman keskiluokan ahdingosta, tavaraähkystä, josta sitten pyritään eroon. Siellä käy vain köyhälistöä tai niitä kotiäitejä, jotka etsivät jotain ”kivaa puutarhaansa” yrittäen pitää yllä kulissia tyytyväisyydestään. Kukaan ei oikeasti halua mitään kurpputoreilta, kaikki haluavat uutta ja kiiltävää. Kukaan ei tule kirpputorille omasta halustaan. Omatunto kolkuttaa, jos kuluttaa liikaa rahaa. Vintage ei ole muotia. Mitä hyötyä kenellekään olisi jonkun kokoelmasta C-luokan DVD:itä, kappaleesta NHL 07:ää ja röykkiöistä rikkimenneitä unelmia?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti